Vanha virolainen hieronta

vana-eesti massaaž

Vanhan virolaisen hieronnan alkeet ulottuvat todennakoisesti jo vuosituhansien, mahdollista yli 10 000 vuoden, takaiseen aikaan. Tata hierontaa tehtiin eri perheissa eri tavoilla, hieman eri tasoilla ja tekniikoilla. Koska tietoja annettiin eteenpain perheessa, ei ollut olemassa yhta tiettya hierontaa, vaan sita kutsuttiin eri paikoissa eri nimilla. Viron kielen sana hieronta (massaaz) on itse asiassa myohainen lainasana. Viron kansankielisia nimia hieronnalle olivat mudimine (vaivaaminen), mutsimine (survaiseminen), triikimine (silittaminen), katsumine (kosketteleminen), tasumine (maksaminen) jne. Parhaiten on tunnettu Etela-Viron soonetasumine (suonen maksaminen), jossa ”suoni” tarkoittaa lihasta ja Saarenmaan mudimine (vaivaaminen).
Virolaisen perinnelaaketieteen kerailija Alar Krautman on muodostanut naista kaikista lajeista nykyajan tarpeet ja tiedot huomioivan kokonaishieronnan. Huolimatta siita, etta hierontaa tehtiin ennen eri paikoissa eri tavoin, on vanhalla virolaisella hieronnalla selkeasti erottuva tyyli, omintakeinen rekilaulua muistuttava rytmi ja erittain tehokas vartalon kasittely.

Vanha virolainen hieronta on nykyaan luotu siksi, etta silla pidetaan elimisto kunnossa ja tasapainossa, hoidetaan seka fyysisia, psyykkisia etta myos hengellisia ongelmia. Se voidaan yhdistaa useisiin muihin hoitomuotoihin kuten mehilaishoitoon, kuppaukseen, mantra- ja loitsuhoitoon.
Kuten suurin osa kylmemman alueen luonnonkansoista, tehtiin myos vanhaa virolaista hierontaa kevyiden, ohuiden vaatteiden lapi matolla. Vaikka vanhalla virolaisella hieronnalla on myos oljylla, salvalla, hunajalla ja muilla voiteluaineilla tehtava muoto, jota ennen tehtiin ennen kaikkea saunassa, kannattaa ensiksi kokeilla hierontaa vaatteet paalla. Siina hierojalla on mahdollisuus vapaasti ravistella ja venytella hierottavaa seka ottaa erilaisia kehon asentoja ja kayttaa muita tehokkaita otteita.